Unelmien yli

Mun mieliala on  nykyään toisesta laidasta toiseen, joskus oon happy joskus taas en niinkään. Joskus tuntuu että tykkään siitä jätkästä mutta joskus taas tuntuu että koko maailma on täynnä niitä mitä sitä turhaa täältä valitteen sitä. Haluun jätkän kuka uskaltaa olla mun kanssa ja osaa lohduttaa, mutta taidan turhaan ees semmosta pyytä tuolta maailmalta. Toivottavasti sitten kun pääsen jonnekkin opiskelemaan_pois_täältä_niin löydän jonkin sortin kivan jätkän itselleni. Vaikka tuntuu että kaikki menee päin persettä mää en siltikään voi/jaksa/halua itkeä. Ennen mää itkin melkeen joka ilta millon mistäkäin nykyään mää hyvällä tuurilla itken ees onnellisissa lopuissa elokuvissa. Oon todella herkkä (en oo varma onko oikee sana tähän sanaan mutta), itken todella helposti jos joku sanoo jotain kaunista, koskettavaa hassulla tavalla tai surullista niin ennen mää oisin alkanut märrään täysillä nyt on eri asia. En tiedä miksi mutta mä pelkään että mä en enään koskaan itke.. Mä haluun itkee. Mää en oo varma julkasenko tätä tällä tekstillä koska musta tuntuu että tästä saattaa tulla joiltain sanomista tai muuta vastaavaa mutta saapi nähä sen sit. Tuli jotenki jännällä tavalla paremppi olo ku sain kirjottaa ton. Torstain suunnitelmat meni kokonaan uusiksi koska mennään lukioihin tutustuun (kiiminki tai ii en muista kumpi :D)niin pitää lähetellä viestii sinne suun tänne ja sitten oon silleen että voi vittujen vittu. Ja en todellakaan tiiä että mitä teen tän blogin kaa ku ei aina jaksa tulla postaan... En tiiä pitää kattoo piänkö taukoo vai kokonaan piilotanko?!? Mielipiteitä otan vastaan :)
Mutta nyt tämä tyttö lähtee unten maille(lukeen kirjaa)  kello näyttää 11.05 niin heihei kaikille ja hyvät yöt! :)

PS. Kysymyspostaukseen saa vielä laittaa kysymyksii jos keksii ;)