Unelmien yli

Miten joku asia voi niin paljon ahdistaa? Jos jokin asia muuttuu jonkin verran, koen sen jonkinlaisena järkkyttävä asiana. Tiedän että se on hyvä asia, mutta en voi kuvitella että se oikeasti tapahtuu.. En halua katsoa, kun se tapahtuu, mutta en voi kiertääkään myös sitä. Se on pakko katsoa, koska se tapahtuu minussa itsessäni. En tule koskaan unohtamaan miltä näytin kun tulin tänne ja sitä miltä näytän nykyään. Joskus on päiviä jolloin siedän joskus taas päiviä millon hyvällä tuurilla voin katsoa itseäni.

 Jotain kauheaa myös tapahtuu. Meijän apina-yläkerrasta lähtee rakas Veera pois, se lähtee opiskeleen muualla. Liian kauvas :( <3 Voi rakas jos luet tän oot niin höpsö ja tuun kaipaan ja ahisteleen sua facessa heti ensviikosta eteenpäin ;)  Käytiin jyrkällä sillon lauantaina jase nyt oli mitä oli. Parempi onni ens kerralla :D Kaikella rakkaudella sinulle Elena terveisiä:) Siivosin meijän solun keittiön taas koska se oli kuin pommin jäljiltä. Huomenna on koulua 9.15-11.45 jonka jälkeen meen ehkä (LUE: eli en ole madollisesti menossa ollenkaan) hyppään korkeutta, koska rakas pyöräni tuli tänne sunnuntaina. Ja myös mun takki tuli tänne + pipo ja hanskat. Hanskat unohin kuvata :D

Joku söi mun vanukkaan-.-

Tarkennus on mitä on.

Se on Horzellta tilattu, ruskea, aivan ihana lämmin toppaliivi, johon saa hihat ottiin vaan ne pois koska pidän tuota nytten syksyllä jos en halua laittaa paksua toppatakkia, vielä päälle.

Ostin että kun aamulla en syö mitään kun meen aamutalliin niin jos
tuollasen pystyisin siinä samaaö syömään kun kävelen talliin.

Pahoillani pelottavista silmistä :D

Sama pipo mutta se on tollanen jännnä kääntöpipo :D

Koska Veerahalusi ottaa kuvia itsestä kamerallani, niin pakko oli laittaa tälläinen ylisöpö kuva :3
Rakas oot höppänä ja en unoha sua! <3