Meijän poika on tullut kotiin!

Tänään kun heräsin, sisko sanoi että meijän Tupsun oon naapurissa nähty. Menin sinne, tiesin että se on ladossa joten menin sinne heti. Huusin kerran ja mun rakas tuli sitten sieltä! Oi että sitä ilon määrää kun näkiin oikeastikkin että mun rakas on elossa, ja kunnossa. Jos olisin ollut yksin sillä hetkellä olisin niin varmasti tirauttanut monta tuhatta kyyneltä. Täällä peräkylässä on syksy jo niin pitkllä että puista on lähtenyt lehdet pois. Otin haran käteen ja haravoin ison kasan lehtiä kasaan, kävin hakemassa kameran käteen ja kissan kainaloon- mars ottamaan syksyisiä kuvia rakkasta kissarta jonka luuli jo kuolleen, koska ei ollut näkynyt päälle kuukauteen.

Asiasta toiseen otin mun pikkuvauvoista kuvia, kun tulin tänne. Ne on nyt tänään lauantaina tasan kuukauden ikäsiä. Ne on niin sulosia :3 Otin tupsusta niin paljon kuvia että kamerassa oli päälle sata kuvaa siitä puolesta tunnista, hups. Onpahan ainakin kuvia tuosta ihanasta rakkaasta kisumirristä. Vielä pitäs saada porukat (=äiti) suostuteltua että se leikattas, että se pysyis kotona tässä lähipiirissä. Koska kun tuun kotiin niin ois kiva että mun molemmat kissat ois kotona.

Varoitus tässä postauksessa on paaaljon kuvia kissoista :3 ja muusta epämääräisesta :D

 



Tui :3