~Mä yritän saada tuskan katoamaan mut mä en pysty, sä oot liian syvällä sielussain..

Aattelin ensin että oisin tehnyt sellaisen pitkän kirjotelman mihin oisin laittanut kaikki hyvät mahdolliset kuvat ja kertonut mitä on tapahtunut. Mutta sitten tajusin, että ei en halu vaan haluan tehdä taas jotain muuta kuin normaalia bloggaamista koska se ei nähtävästikää luonnistu multa. Tietenkin aina silloin tällöin tulee kuulumis postauksia jos tulee enenmänkuin kuin kerran viikossa postauksia, mutta muuten kirjoitan mun mieltäpainavia asioita, kuiteskin ilman että paljastan kenestä kirjoitan. Ja pahoittelut oman naaman raiskaamisesta tässä postauksessa!

Mutta lyhyesti kahden kuukauden aikana on tapahtunut estetapaturma, sulkuissa mitä oon lähettänyt yhteen ryhmää.("Ekan esteen jälkeen istuin sen kaulan päällä, toisen esteen jälkee kuperkeikalla maahan täysillä, itkin ja huusin Heidiä, kun se oli katsomassa sitä valkkaa, nousin takas sinne selkään ja mentiin taidokkaasti yli puomin  ja sit  vipalla istuin kaulalla ja se alko heittelee päätä niin tulin takaperin kuperkeikallamaahan jaloilleen") = Kinkkasin pari päivää ja menin viikon ilman jalkkareita. Oon mennyt Millalla ja Almallakin jonkin verran, aina kun on ollut mahdollista enenmän kylläkin Millalla mut kuiteskin. Menin jatan tunnilla kavaletteja ja lähtiin ulos maneesista itkee kentälle koska ahdistuskohtaus tai jotain paskaa...

Rakastan tätä kuvaa yli kaiken <3

Meillä alkoi hiihtoloma täällä korvessa nytte 27.2 ja alotin sen tekemällä vklp kaverille ja se tekee sen takas nyt 13.3 onneks koska oisin varmaan hakenut saikkuu loppuviikosta koska aamutalli viikko.. Ja lauantai aamutalli alkoi sillä että kolme  hevosta karkas ja sit iltatallissa kans kolme. Tai iltatallissa kyllä ei tavallaa karannut yhtään mutta ihmiset ei osaa laittaa portteja kiinni ja alma ei halunnut olla yksin nähtävästikään ulkona niin se pomppas sieltä tarhasta pois :D

Koska käsien on pakko olla aina mahdollisimman alhaalla nähtävästi...

Mää saan tietää 11.3 että mikä mulla on..Toivottavasti hyödyn niistä jotenkin koska muuten oisin turhaan käynyt sen tykönä. Mää myös toivon että yksi kaveri saa koneen huomenna kuntoon tällä on vitusti liikaa henkisiä ongelmia ja muutenkin vaan ongelmia.Odotan innolla että kauhulla. En tiedä pitäskö mun itkee vai nauraa kuhan saan selville, mutta eiköhän se selviä sitten.. toivottavasti..

Muutenkin on alkanut ahistaan hirveesti tuo koulu ja ihmiset ja kaikki. Hyvä että koulussa käyn mutta jos jotain 'sellasta' tapahtuu, niin yleensä vaan lähden ulos tai jonnekkin vessaan tyylii piiloon, tarviin oikeesti kohta lomaa noista ihmisistä. Kaikki ahdistaa, joudun vielä oleen aika paljon yksin iltoja mahdollisesti koska kämppis saattaa mennä kotii yöksi, niin oon siellä ihan yksin aamusta seuraavaan aamuun kun meen kouluun.Tälläisinä hetkinä toivoisin jätkää viereen kehen voisin turvautua ja halailla. Kaikki koulussakin vaan ingooraa mut mutta onneksi on ne ihanat ihmiset ketkä huomaa mut ja tulee pitään mulle seuraa. Kyllä kaikki mut muistaa jos ei itellä oo tupakkii niin sit kyllä minut muistetaa. Onneks kaikki ei ole sellaisia. Sitten on niitä ihania ketkä huomaa jos on jokin hätänä ja minä olen minä joten oon sillee että ei mikään tai että en kerro jne..

 Entä jos en vaan enään jaksa kaikkea paskaa mikä tulee niskaan milloin mistäkin suunnasta. Entä jos vain haluan nukkua pitkään päivällä ja nauttia siitä että ei tarvi tehdä mitään. Jos en vaan heräis enään unestani, tajuaisiko kukaan muu kuin kämppis. En saa nukuttua kuin kuusi vitun tuntia kunnolla yöllä, ja sitten heräilen puolen\tunnin välein. Ja kun on oikeasti aika herätä niin en jaksa, kahviakin on tultu opittua juomaan koska muuten nukun vaan tunnit, koska yöllä ei saa nukuttuu. Viime viikollakin hakiin saikkuu koska en jaksanut enään olla hereillä ja sit kävin mun mahakivuista, ja rintakivuista niin ja jalka kivuista valittaan..

 

Muutenkin oon alkanut pikku hiljaa oleen minut kehoni kanssa, oon käyttänyt paitoja joita en koskaan oisi voinut luulla käyttäväni koulussa, ja muutenkin tallissa on aina tiukka paita päällä ja näin. Vielä kun saisi muutaman asian kuntoon niin sitten ois aika bueno. Ainut huono puoli että tulee varmaa takapakkaiai ku oti se lävärin mut toisaalta taas en, pitää kattoo mitä tapahtuu kuha palaa takas koulunpenkille.

Liian ihana Milla <3

  Ja sit tehdään koulussa valmennusuunitelmaa ja mää oon alottanut sitä jotenkin mutta en oo varma oonko tehnyt oikein, ja mun pari ei varmaan oo tehnyt. Koska ainakun meillä on ollut sitä niin oon varmaa nukahtanut jossai vaiheessa. Ja viimeksikkin kun koitin kysyy apuu niin se neuvo mutta en tajunnut niin lopulta se päätty siihen että lähdin sieltä pois (ihan luvan kanssa koska kaikki ois saanut lähtä, mutta jäin.) ja meni kämpille rauhottuu..

Koska oli pakko sensuroida mun mahan väri pois, ja nyt se näyttää joltain syöpäpotilaan mahalta..

Iloinen asia tapahtui tänään keräsin voimat ihanan ryhmän avulla ja menin ottamaan napakorun, se kipu mikä oli ei ollut pahaa, vaan hyvää. Nautin siitä että saan kehooni jotain mitä voin ihailla. Vaikka se kuulostaakin oudolta. Ja se että se on vielä pinkki niin aah <3 Vaikka mun maha ei ookkaan ehkä siinä kunnossa vielä että hyppisin kesällä bikinit päällä tuolla niin silti rakastan sitä ja aijon esitellä sitä kuhan mun maha pääsee kuntoon. Ja se kipu, kaikki sanoo että se on paha, mutta minä (olen minä taas kerran) joten nautin siitä kivusta mikä on kehossani korun takia varsinkin, mutta muutenkin.

Tähän tippumiskakkun kuvaan on hyvä lopettaa. Oli muuten hyvää ja paljon ihmsii syömäs :D Mut niin en tiiä lukeekoe tätä ees kukaan enään mut kuiteski, toivottavasti tajuutte että oon kirjoittanut.